lauantai 17. kesäkuuta 2017

Hain apua masennukseen! :)

Tiedättekö sen tunteen kun tuntuu ettei mikään riitä. Teet koko sydämmestäsi kaikkesi rakkauden, koulun, työn jne. vuoksi ja poltat itsesi loppuun, yrität liikaa. Toivottavasti ette..
Tuntuu vaan siltä, että aina kun teen jotain niin palaan alkupisteeseen ja kaikki alkaa alusta. Koulut menee alta, saat monet potkut kun vaatimustaso on liian korkea ja yrität kokoajan parhaasi eikä se näy missään. Se uuvuttaa täysin!
Oon huomannut, että elän tunteessa todella paljon ja vertaan vanhoihin samankaltaisiin tapahtumiin tai mun alitajunta toimii tietyllä samalla kaavalla hädän tullen. Pää sanoo, että mitä hemmettiä teen ja siltikin toistan näitä samoja asioita ymmärtämättä etten voi antaa näille ajatuksille valtaa vaan mun on itse päätettävä tälle hyvä suunta! Oon vahvistunut kuitenkin ihmisenä ihan kamalasti tässä kokoajan. Kokenut elämäni pahimpia pelkoja ja silti oon tässä, vaikka olen vannonut linnottautuvani kämpille loppuelämäksi että saisin olla piilossa kaikelta "pahuudelta", eli todellisuudessa elämän haasteilta. Mulle ne on vaikeita asioita näin empaattisena ihmisenä! Oon tässä nyt kelannut mun elämää pitkään läpi ja todennut, että toistelen paljon samoja virheitä. Juuttunut vanhoihin tapoihini ja näin saanut sössittyä taas asiat.
    Parisuhde on tässä se kamalin osuus valitettavasti.. Silloin kun mulle tapahtuu jotain huonompaa tai vain olen kotona pitkään tekemättä mitään sekoan aivan täysin. Musta tulee aivan saamarin läheisriippuvainen. Osittain syynä on se, että olen aika yksinäinen enkä kavereideni kanssa oikein keskustele esim. viestittelemällä mitä kaikkea on tapahtunut ja on mielenpäällä. Teen sen kaiken omalle rakkaalleni hyvässä ja pahassa. En vaan tajua antaa omaa rauhaa.. Silloin kun on vaikeaa sanon kaiken mahdollisen päässä liikkuvan tälle henkilölle; kuinka tuntuu pahalta, vituttaa kaikki ja niistä on avauduttava ja se jopa alkaa kuulostamaan siltä kuin kaikki olisi huonosti.. Vien sitä pahaa oloa sinne rakkaan luokse vain siksi, että haluan hänen tietävän mikä on meininki tällä hetkellä päässäni ja että hän tietää miltä musta tuntuu. Alan vaatimaan huomiota ja seuraa kokoajan, mutta olen vaikea ja pahantuulinen näillä masennusjaksoilla. Työnnän häntä pois, vaikka tarvitsen tukea silloin eniten! Siitäkös ne riidat kasvaa, paha olo kasvaa ja ne toisen suutuksissa sanoneet sanat jää pyörimään mieleen ja solvaan itseäni entisestään ja syytän itseäni, että olen sanonut pahasti.  En osaa päästää niistä irti vaan ne jää kokoajan pyörimään päähän. Ja näin aikapommi saadaan tikittämään vielä lujempaa!
Havahduin tuossa yksi yö, kun kuulin sanat, jotka olen ennenkin kuullut ja joita pelkään aina kuulevani. Sen kuinka toinen on koittanut kaikkensa auttaa, enkä pahan olon sokaisemana ole sitä kaikkea  huomannut. Ne sanat kun toinen kertoo, että kohta tuntuu siltä ettei jaksa tätä enää. Ne on ihan kauheita sanoja, elämäni pahimpia pelkoja, en halua enää koskaan sen oikeasti toteutuvan. Se on valitettavasti jo koettu tarpeeksi.. Päässä vaan liikkuu että "milloin musta on tullut tälläinen marttyyri?" "En ole tälläinen, vaan aina se kiltti hyvässydämminen henkilö, miksi teen tätä?""Olenko oikeasti niin pahasti masentunut?"  "Miten saan apua tähän, tarvitsen tämän hoitoa ja apua pian!"
En vaan voi uuvuttaa ihmistä ihan loppuun, kaikkeen ei voi pystyä ja vaikka kuinka ihana ja mahtava rakas mulla on niin hän ei ole supermies, vaan ihminen! En vaan voi pistää liian suurta taakkaa toisen kannettavaksi. Tää on mielen sairaus ja tää tarvitsee hoitoa ammatti avulla. Tottakai tarvitsen sitä tukea ja ymmärrystä, mutta jos toisen elämä ja mieli alkaa todella pahasti kärsiä niin siinä vaiheessa tarvitaan ko muutakin kuin läheisen apua! Mulle valkeni, että pyörin taas niin itseni ajatusten ympärillä, että olen unohtanut toisen hyvinvoinnin ihan kokonaan ja kun näin sen väsyneen katseen niin en enää vaan voinut kukn ajatella sitä katsetta kun se piirtyi mun päähän eikä lähtenyt mihinkään. Siellä se kummittelee kokoajan... :/ , Menin ja hain apua. Marssin tk:seen ja pyysin aikaa terapeutille, ihan kenelle vaan junhan saan edes jotain apua tähän! Vuosia olen tästä kärsinyt vähän väliä ja mitään en ole oikein tehnyt tälle, joten nyt jos koskaan on aika saada tälle piste! Ainakin tälle parisuhteen tappamis fiilikselle. Sillehän ei voi mitään, että oon masentunut tällä hetkellä, mutta ei se musta katoa jos jään mätänemään kotiin ja potemaan huonoa oloa. Mulla on kyllä maailman ihanin mies kun kantais vaikka kuun taivaalta mulle ja kuin hän on ollut kaikessa niin kamalasti apuna, että hän kaipaa kyllä nyt niin omaa aikaa ja rauhaa, kuin myös suurenmoiset hemmottelut ja rakkauden osoitukset ilman mökötyksiä,vihoittelua ja kiukutteluja. Ihan vaan olla ajattelematta yhtään mitään. Parisuhde on asia minkä eteen on tehtävä työtä. Aina se ei ole hauskaa, mutta kun muistaa sen, että ei seurustele vain itsensä ja omien tarpeidensa vuoksi, vaan sen takia, että ansaitsee toisen. Kuuntelee toista mitä hän toivoo parisuhteelta ja mitä itse toivoo ja tekee kompromisseja. Sitä se rakkaus oikeasti on! Sen tekee ihan vain sen oman rakkaansa vuoksi ja se on kova sana! 😎 Masennus on vakavaa, joten hakekaa apua ajoissa. Itse oon huomannut, että mulla se vain pahenee aina enemmän seuraavilla masennusjaksoilla, joten ei kannata vitkutella! :) sitä ei välttämättä itse pysty hallitsemaan, joten henkilöt, jotka hoitavat sitä työkseen on aina hyvä vaihtoehto! Aina se ei tunnu mukavalta, mutta kun löytää oman tavan ja hyvä ammattihenkilön auttamaan niin asiat helpottuu :)

Nämä kuvat on otettu samana päivänä. Kaikki ei näy päällepäin ja minä oon hyvä peiitämään sen :/