sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Harrastan tankotanssia!

Osa on varmaan huomannukki mun instassa kuvia tankotanssista ja nyt päätin kertoa siitä vähän enemmän!
   Elikkäs päätin helmikuussa, että pakko alkaa tekemään jotain järkevää ja näkemään ihmisiä enempi ennemmin kuin kotona marisisin "tylsää" elämääni. Mulla oli tulossa synttärit ja rupesin googlettamaan erilaisia harrastuksia mitä voisin alkaa harrastamaan. Mielessä oli street- tai moderni tanssi mitä joskus teininä yritin harrastaa, kunnes muut menot vei sitten mennessään.. Sitten mun mieleen tuli tankotanssi, joka oli käynyt mun mielessä useasti ennenkin ja mietin, että siinähän olis mulle oikea liikuntamuoto. Se on melko haastavaa voimaa vaativaa hommaa, mutta saisin sillä kunnon paremmaksi. Eihän siinä mitään menetäkkään jos kokeilee! Sain jopa vanhemmat sponsoroimaan synttäreiden nimissä itselle aloituskurssin ja siitä se sitten lähti. Jäin aivan täysin koukkuun koko hommaan. Siis minä, joka en koskaan oo harrastanut mitään kunnon liikuntaa muuta kuin sillointällöin koittanut yrittää lenkkeillä ja jumppailla?!
    Ensimmäisen treenikerran jälkeen oli todella vetreä olo ja tuntui niin hyvältä kunnolla liikkua ja roikkua siinä tangossa, sillä lihakset vetreytyi ja ryhtikin tuntui paaljon paljon paremmalta. Musta oikein huomas, että olin kaivannut sitä nuiden parturi-kampaajan hommien ohella. Kärsin hermosäryistä varsinkin käsissä ja välillä sain myös jännetuppitulehduksia käsiin. Myös niskat oli aina ihan tuhannen jumissa kokoajan. Nyt tuntuu, että niitäkään ei tule niin helpolla kun liikkuu, roikkuu ja apinoi tuolla tangolla! Nimenomaan apinoi, on se sen verran raskasta hommaa. Näkisittepä mut kieli poskella roikkumassa ja miettimässä et mitenkäpäin sitä pitikään mennä ja mihin menee käsi ja miten tässä pysyy yms. :"D Ei voi kun kunnioittaa alaa harrastavia henkilöitä!
    Kävin siellä tunneilla sen aloituskurssin verran plus päälle mun äidin aloittelijan käyntikortin (hänkin kävi kokeilemassa mutta ei innostunut) , mutta koska opiskelijapudjekti alko paukkumaan koiran lääkärikulujen vuoksi (allergioita ja allergisia reaktioita raukalla..) , niin päätin nyt hetkeksi jatkaa treenejä ihan vain kotona ja parantaa lihasvoimaa/peruskuntoa kotona. Mä tosiaan innostuin alussa niinkin reippaasti, että tilasin heti myös tangon kämpille, joten pystyn myös kotona treenailemaan. :) Kesän jälkeen olis taas tarkotus jatkaa tunneilla käymistä ja sillävälin menen näillä puitteilla, eli siis minä ja youtube plus kunnon parantaminen, kunhan se on mulle hyvissä rajoin enkä heti kuluta itseäni loppuun. Musta vaan tuntuu, että mä saan kokoajan kieltää itseeni roikkumassa tuolla liikaa, sillä se on mun mielestä niiin hauskaa!

Aattelin laittaa teille muutamia kuvia mun liikkeistä mitä oon oppinut. Toki oon tehnyt paljon erilaisia pyörähdyksiä ja muutakin, mutta tässä nyt ne mulle vaikeimmat, jotka oon työn ja tuskan kautta oppinut!


Harrastuksista vielä sen verran, että päätin myös kesällä alkaa mun siskon kanssa harrastamaan jalkapalloa tms., joten nappiksetki odottaa ens tiistain treenejä varten!
Mitä te meinaatte kesällä? Onko teillä joitai kivoja kesäharrastuksia? :-)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Eksyksissä?

Mikä saa mut kirjottamaan yhtäkkiä tälläisestä aiheesta? No yksinkertaisesti elämän pienet vastoinkäymiset, jotka nykypäivänä saa mun pään helposti raksuttamaan välillä turhaankin!
Tuntuu, että viimevuosina mun elämä on ollut pelkkää surkeiden sattumusten sarjaa. Tottakai elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja asioita, jotka eivät aina meekkään ihan niinku strömssöössä. Sehän on normaalia arkielämää, mutta voin sanoa että joskus tuntuu, että pää räjähtää pellolle! Lopetin viimevuoden puolella miettimisen mitä muut ajattelee mun ajatuksista tai teoista, mutta huomatakseni olinkin sen jälkeen masennuksen kynsissä ja melko syvällä siellä jossain päänsisäisissä myrkyllisissä ajatuksissa, joita kukaan ei toivoisi rakkaidensa ajattelevan.. Tajusin, että olin liikaa ajatellut muita ja kun ihmiset vaan jostain syystä katoili toinen toisensa perään mun elämästä ilman mitään syytä, aloin olla puhki. Se, että sanoin niille harvoille valituille ja kaikista lähimmäisille ihmisille kuinka väsynyt olen, niin se olikin shokki mulle. He eivät reagoineetkaan asiaan millään lailla ja huomasin olevani yksin omien ajatusteni kanssa. Olin itsestäänselvyys muien joukossa. Sillä hetkellä kun elämän perusasiat kärsivät niin pahasti, että muutkin näkivät sen kilometrin päähän, olisin tarvinnut välittämistä ympärilleni. Tyhmänä en edes halunnut puhua kaikille tästä.. Ei tietenkään kukaan voi täysin alkaa toista hyssyttelemään, mutta se henkinen tuki pahimmalla hetkellä tuntuu erittäin lohduttavalta ja hyvältä kun saa purkaa asiat itsestä ulos. Itse taas alon tekemään päinvastaisesti ja aloin suoraansanottuna "törkeäksi" muita kohtaan. Jossain vaiheessa päässä napsahti niin pahasti, etten enää hallinnut itseäni. Yksinäisyys oli suurin syy siihen. Silloin sanoin ja tein pahoja asioita ja syytin muita ties mistä, vaikka todellisuudessa asiat ei ollut niin pahoja miltä näyttivät. Yritin jopa monesti tehdä itselleni kaikenlaista pahaa ja haudoin mielessä, miten elämä olis helpompaa jos se vaan päättyis. Syytin itseäni siitä, että kukaan ei mua kuunnellut. Maailma on epäreilu välillä, mutta itse voi tehdä asioille jotain. Se, että jää vellomaan asioihin niin se vaan pahentaa asioita entisestään, sen oon huomannut! Joten kannustan myös ihmisiä kuuntelemaan väsynyttä ihmistä, sillä koskaan ei tiedä mitä asioita ihminen käy läpi sanomatta niistä sanaakaan. No mutta jos mennään teksillä taas takas oikeille raiteille niin oon aina ollut vähän eksyksissä tässä mun elämässä. Oon aina odottanut jotai tukevaa tukea lähettyvilleni, mutta en koskaan oo osannut täysin puhua asioista kun ei mulla koskaan oo ollut sellaista täyttä tukea lähellä, jos exää ei lasketa. Oon aina sanonut selviäväni ja kaunistellu ja vältellyt puhumista. Yrittänyt ylläpitää vain sen hetken hyvää fiilistä ja sivuuttanut pahan mielen pois sanomatta sanaakaan.. Silloin joskus eron jälkeen menetin viimesetkin rippeet luottamuksesta ja se on kostautunut mun tulevaisuudessa,..mä siis tottakai nousin siitä masennuksesta pikkuhiljaa ja aloin asioiden painostaessa pakottamaan itteni ylös koska mun kroppakin alko sanomaan, että nyt riittää! Kun erosin, yritin hätäisesti nostamaan itseni ylös muiden näkyville taas ja tässä sitä ollaan. Lopetin muiden miettimiset minusta täysin ja aloin elämään pikkuhiljaa mun elämää, sain uusia harrastuksia ja tutustuin uusiin ihmisiin ja päästin jopa yhden henkilön vieläkin lähemmäksi mitä ystävä olisi :) Vahvistuin sisäisesti yhtäkkiä kertaheitolla ja voin sanoa, että en ole oikeastaan enään niin sama ihminen kuin ennen. Tottakai olen ja samoja piirteitä löytyy yhä, mutta se sisäinen vahvuus on tullut jäädäkseen, sillä tajusin olevani hengissä! Kuitenkin masennus on jättänyt jäänteitä ja liian useasti tukin suuni enkä edes tajuakkaan, että nyt pitäisi puhua jollekkin tai olla vähän avoimemman oloinen, kun vaikutan välillä muiden silmissä kylmältä ja ehkä näytän perusilmeeltäni että ei kiinnosta :D Kiinnostaa mua, oon vaan vähän omiin ajatuksiin sulkeutunut liian useasti. Pelkään useasti satuttavani muita ja läheisiä tällä ja se ei todellakaan ole tarkoitus! Muutenkin masennus on jättänyt jälkensä niin, että pelkään tulla satutetuksi tai jos en sitä pelkää niin pelkään, että omalla eksymiselläni vahingossa satutan muita. Ajatukset pään sisällä heittää laidasta laitaan kokoajan ja tuntuu, että aivot vie mua enemmän eteenpäin mitä sydän vei ennen. Tottakai välitän edelleen ihmisistä ja rakkaistani, mutta osaan ajatella enempi itseäni! Se hyvä puoli siinä on, että mulla ei ole mitään menetettävää vaan elämä menee eteenpäin ja näin parempaan suuntaan jos vaan uskaltaa heittäytyä! En tiedä sitten miten se päättyy ja olenko tehnyt peruuttamattomia vääriä päätöksiä tulevaisuudessa, mutta elämä on sitä, että täytyy tehdä asioita mitä rakastaa ja elää nuoruutta ja elämää täysillä vielä kun voi. Miten sitä muuten voisi olla onnellinen? :) Edelleen olen eksynyt ja pelkään tulevaa ja ahdistun helposti pienistäkin asoista, mutta tajuan kuitenkin, että murehtiminen on turhaa! Joskus on tehtävä todella vaikeitakin päätöksiä elämässä, mutta mitään ei saa/kannata katua! Keskitytään vaan miten toimia tulevaisuudessa! Jokaisella meistä on välillä hankalaa. Eli nyt tämän ajatusvyöryn jälkeen, josta tuli mieleen kirjottaa tää teksi, niin mua ei enään ahdista se, että naapuri ei tykkää mun koirasta joka valitettavasti haukkuu yksin ollessaan pahemmin mitä kuvittelin ja joudun ongelmiin jos tämä jatkuu. Keskityn asiaan miten sen parannan. Koulutusta koiralle ja väliaikaisratkaisuja sillävälin kun en ole kotona. Enköhän oo sen verran supermimmi että selätän tälläiset ongelmat asiaan perehtymällä! :)

Toivottavasti tämä teksti herättää ajatuksia ja keskustelua ihmisissä! Masennus on vakava sairaus ja tämän asian kanssa ei kannata leikkiä. Omat asenteet ratkasee, vaikka aina ei asiat parane ihan sormia napsauttamalla vaan askel kerrallaan mennä kannattaa.

Oikein hyvää päivänjatkoa toivottelee Miia ja kopissa mököttävä koira, joka ei saanut haukkua ikkunasta näkyvälle tummalle hahmolle, vaikka oli kuulemma sikapelottava! :P

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

LUMENE:n meikkivoiteet testissä!

Nyt mä jouduin siihen tilanteeseen, että mun oli pakko etsiä uusi meikkivoide... Mun täydellistä meikkivoidetta ei enää myydä.
Käytin ennen LUMENE:n Triple stay Matte- meikkivoidetta, joka oli mattainen, melko peittävä, pysyi todella hyvin koko päivän, täydellinen sävy, sulautui ja kuivui iholleni täysin, eikä tuntunut mitenkään kasvoissa. Olin käyttänyt sitä noin 10-vuotta enkä ollut löytänyt koskaan sitä parempaa ja hinta-laatu suhde olivat kunnossa tällä tuotteella!

(Sori jouduin ottamaan kuvan netistä kun ei ole enään muuta kuin tuhotut purkit.. :D )

Nyt kun tätä tuotetta ei löytynyt enää ja menin ostamaan vastaavaa tuotetta LUMENE:n matt control oil-free foundationia, niin petyin tuotteeseen. Ensinnäkin sävyt olivat muuttunut aivan täysin ja minua oli ohjaamassa meikkivoiteen sävyistä tietämätön henkilö ja voiteesta tuli liian tumma minun iholleni. Tämä ei ollut tietenkään myyjän vika, mutta kyllä se harmitti viimeisillä opiskelija-budjeteilla ostaa turhaan itselle sopimaton meikkivoide. Myös tuotetta kokeillessa tuntui kuin meikkivoide olisi tukkeutunut ihoni "sisälle", tuntui maskilta ja epämukavalta naamassani. Todellakin peitti myös ihohuokoiset, niinkuin lupasi, vähän liiankin hyvin.. Se ei sopinut yhtään mulle!

(ja tämäkin googlattu..)

Mutta koska sain Anttilassa tietämätöntä palvelua (ei ollut myyjän vika), niin päätin googletella eri meikkivoiteita mitkä voisivat sopia mulle. Pienen googlailun jälkeen päätin vielä antaa LUMENE:lle mahdollisuuden, sillä LUMENE longwear blur foundation vaikutti mielestäni hyvältä ja oli saanut kehuja. Se ei ollut liian peittävä, mutta sillä sai parilla kerroksella myös peitettyä huonompia alueita, niinkuin mulla nenä on se ongelma tässä pärstässä. Mun nenä kiiltää vähän ja punottaa kun käy ulkona ja se on  oikeastaan melkein ainut, mitä mun tarvii peittää naamassani. Myöskin tuo "ei liian peittävyys" oli hyvä siinä mielessä, että siitä tuli luonnollisemman näköinen ja näytti enemmän omilta kasvoilta. Mattaisuutta tuotteessa oli hieman, mutta ainakin kasvovoiteen jälkeen pinnalle tuli vähän "kosteutta". Täytyy kokeilla myös ilman kasvovoidetta ensi kerralla, sillä mulla tekee välillä samaa muutenkin jos ihoa on liikaa kosteutettu. Sävy oli enemmän mun kasvojen sävyä kuin edellinen meikkivoiteeni, joka oli hieman vaaleampi kuin oma ihoni. Näytti siis kaikinpuolin luonnollisemmalta ja tämä tuote sopi mun kasvoille hyvin! Eikä tarvinut lisätä voidetta päivänmittaan, mikä on todella tärkeätä mulle kun en jaksa tsekata naamaa vähän väliä, että onhan kaikki kunnossa.


Ainakin tällä hetkellä LUMENE:n longwear blur foundation sai mun peukut pystyyn ja jää mun meikkivoiteeksi. Suunnittelin myös Make Up Foreverin meikkivoidetta ja ehkä macia, mutta koska Oulussa Stocmannissa ei ole näitä (tai muutenkaan Oulussa), niin en jaksanut alkaa soittelemaan Helsingin Stockalle, että osaisikohan kukaan neuvoa sävyissä, että saisi tilattua Oulun Stockalle tuotteen. Odottelen, että meillä alkaa pian meikkauskurssit koulussa, niin ajattelin ovelana sitten katsella nuita Make Up Foreverin meikkivoiteiden sävyjä tarkemmin. En kehtaa mennä muutenvain niitä räpläilemään kun opettajat ei siitä tykkää. :D Voisin tilata sen jenkeistä, jossa tuotteet ovat puolet halvempia kuin Suomessa. Se on siinä mielessäkin hyvä kun se ei sisällä aurinkosuojaa ja näin ei myöskään näytä naama vaaleammalta kun ottaa salamalla kuvaa. Nyt kuitenkin LUMENE toimii meikkivoiteenani taas kerran! :)

Tässä vielä videota, missä testaan tätä meikkivoidetta tarkemmin:


Mitäs mieltä te olette LUMENE:n uudistuksista ja uusista tuotteista? Käyttääkö joku muukin tuota longwear blur foundationia? :)

Kettukarkki villasukat koiralle - OHJE!


Nyt on ollut niin järkyttäviä pakkasia, että hätävaralle oli keksittävä nopsaan koiran tassuille lämmikettä kun herra jo kolmella jalalla hyppelehti, jos ei melkein kahdellakin!

Päätin tehdä Orlandolle perus ihmisen villasukkaohjeella villasukat (tottakai miniversiona ja myös pienen kantapään tein!) ja päädyin sitten kettukarkkikuvioon. Miksi ei kerralla tehtäis hienot tossut pojalle, kun kerran aloitettiin väkerrys! :)



OHJE

- Ohje on tehty 6,5 kg harjakoiralle. Tassujen koot ovat tassun pohjasta 5cm x 4cm ja jalan ympärysmitta paksuimmassa kohdassa 8cm. Tein varren melko korkealle, jotta sukat pysyvät paremmin.

-Ohje on perus ihmisen villasukkaohjeella kantapäineen (joita löytyy netistä pilvin pimein, sinne siis surffailemaan jos kiinnostaa perus villasukkaohje!)

- Silmukoita mulla oli 16, eli 4 per puikko.

-Varresta aloittaessa tein kaksi oikeaa ja kaksi nurjaa ommelta jonkinaikaa, kunnes mielestäni sitä oli riittävästi. (n.3-4cm)

- Seuraavaksi noin 3 riviä valkoisella langalla.

-Keltaista tein 2 riviä ennenkuin aloitin kettukarkkikuvion.

-Kettukarkkikuvio vie 8 silmukkaa kokonaisuudessaan, mutta ensin alkaa 6 silmukalla, eli esim. 1 punainen, neljä keltaista ja 1 punainen jne. siinä oli siis ensimmäinen rivi kuviosta. Tein piirrustuksen kuviosta, josta hahmottaa kuvion silmukkamäärät yms. eli yksi ruutu on yksi silmukka!
HUOM: jos teet eri silmukkamäärällä niin kannattaa miettiä juurikin se, että kuvio mahtuu työhön, eli se vie kokonaisuudessaan se 8 silmukkaa ja yksi keltainen silmulla täytyy ainakin olla välissä ennen kuviota. Kannattaa myös miettiä mihin kohti kuvion asettaa, eli heti ensimmäisenä kun rivit vaihtuu niin ei kannata alkaa kuviota tekemään (riippuu niin koosta) vaan itse tein ensimmäisen rivin normaalisti ja sitten vasta aloin tekemään kettua, että saan sen mahd. kauniiseen kohtaan. Myös kantapäässä kannattaa huomioida se mihin kohtaan kettu tulee. Itse laitoin sen eteen ja tein ensimmäisen rivin normaalisti ja siitä vasta aloin tekemään kantalappua ja yhdistämään viimeiseen riviin. Näin saat varteen ketun eteen!


-Kettu kuvion jälkeen tein vielä väliin 2 riviä keltaista.

-Tämän jälkeen taas 3 riviä valkoista.

- valkoisen jälkeen tein noin 2 cm oikeeta ja nurjaa ennenkuin aloin tekemään kantalappua ja kantapäätä. Näin siihen saa hieman kiristystä, eikä sukka lähde valumaan niin helposti.

- Kantapään jälkeen tein 2cm ommelta ja sen jälkeen aloin kaventamaan, eli joka toiseen otin kaksi silmukkaa ja joka toisen normaalisti. Lopussa voi vähän soveltaa tottakai! :)

Loppuun vielä tassujen pohjiin ompelin käsin nahkan palat, jotta jalat eivät ihan heti kastuisi lämpimien tassujen osuessa lumeen.


JA NÄIN SUKAT ONKIN VALMIIT!


Mitäs piditte Orlandon töppösistä? Eikö ookkin aika päheet! ;)