tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tampere again!

Suunnattiin eilen Tampereelle Mari-Annan luo. Orlando jäi Mikon "riesaksi"Länkipohjaan, sillä se on niin villi tapaus ja Mari-Annan pikkukämpässä ja kaupungissa ei olis sen vouhottajan kanssa tullut mitään.. :( Varsinkin kun Rasmusta ja Orlandoa ei voi keskenään jättää, kun tappelevat välillä. Rasmus pääsi matkaan kuitenkin isompana rauhallisena poikana :D
    Eilen käytiin jäätelöllä särkänniemen lähettyvillä ja shoppailtiin kirpparilla. Sieltä löysin rock-henkisen topin ja kesäisen mekon, joista toivottavasti pääsen ottamaan hienoja kuvia jonnekkin. Tänään satoi vettä taas vaihteeksi, joten ei paljoa olla liikuttu sisältä..
    PS. Mari-Anna teki mulle vihdoin synttärilahjan, olihan ne helmikuussa haha :D Sain kivan kesämekon, josta pikainen kuva alempana. Reissussa on ollut kyllä kivaa!

Minä ja Rasmus nautitaan ikkunan alla viileydestä hellepäivänä.
Sain Mari-Annalta vihdoin synttärilahjan. Hänen tekemän ihanan mekon :)

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Länkipohjalla :)

"Pelottavia lapsia!"
"No ei tämä tyttö nyt niin pelottava ollutkaan :)"
Tänään suuntamme kohtasi Tamperetta ja Länkipohjaa meidän Mirkan, äidin ja hänen miehensä kanssa ja tottakai äidin chihu Rasmus ja Orlandokin pääsi reissaamaan. Tänään tultiin meidän Mikolle Länkipohjaan koko poppoon kanssa, jossa oli myös meidän Mari-Anna ja Petrin lapset Elli ja Toivo. Orlandoa pelotti aluksi lapset, mutta pian Orlandosta ja Ellistä tuli ystävät :) Toivottavasti pian otetaan kaikkea kivoja kuvia täältä reissusta!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesämekkoilua! :)

Vihdoin se mun parin kuukauden odotus palkittiin, sillä mun eBaysta tilaama mekko saapui. Tilaus ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, koska tilasin keltaisen, mutta postissa saapuikin vihreä mekko. Ärsyttäähän se hieman, mut mekko oli 5e, joten en ala sitä kiinaan sen takia lähettelemään takaisin. Kuitenkin kun kokeilin niin tykästyin mekkoon, varsinkin tuo koru sopii ihan sikahyvin tähän! :)









Mekko / Dress - eBay
Leggingssit / Leggings - Fiorella
Vyö / Belt - eBay
Koru / Jewel - BikBok
Kengät / Shoes - Spirit Store



Mitäs mieltä olette nuista leggineistä tuolla alla? Oonko ihan "out" vai sopisko ne tuonne?
Jostain syystä se tekee mun mielestä jotenkin rokimman tästä asusta. :)

Ps. Lauantaina lähtö siskon ja veljen luo Tampereelle, jee! Ehkä sillon pääsee kunnolla kuvailemaan kun ei kauheesti huvita yksin sateeseen lähteä kameran kanssa :)

tiistai 23. kesäkuuta 2015

new camera! (nikon 3300D)

Viime viikolla saapui ihana postin lähetys, nimittäin mun uus järjestelmäkamera Nikon 3300D! Onneks kotoa löytyy uhri, joten muistikortti pääsi jo heti kättelyssä täyttymään miljoonista Orlandon kuvista. Juhannuksena tuli myös otettua muutamia hääkuvia iskän ja Arjan häistä, joista en valitettavasti voi laittaa kauheasti mitään pärstäkuvia ilman lupia.. Mutta tosiaan kamera on ollut hyvässä käytössä vaikka opettelemista tässä vielä on ja paljon! Tarkoituksena olis alkaa taas enemmän valokuvailemaan, varsinkin nyt kesän aikaan. Menoa olis esim. Tampereelle tässä muutamien päivien sisällä, joten jos sitä kivaa materiaalia alkais tulemaan. :)

En saanut oikeinpäin kuvia, joten jouduin lataamaan bloggerin kautta.. Mutta
tässä nyt alkuun olis tälläsiä amatöörin ottamia kuvia:

Moi tytöt, enks ookki komea!
Netta <3
Iskän tytöt? :D
Kultahippuja kuoharissa :0

Ja sitten vielä pari kiusankappeen kuvaa taas :)

Niin Orlando mites oli sen nukkumaanmenoajan kanssa?
24/7 leikkimisfiilistelijä kimpussa! :)

Toivottavasti blogger ei syö kuvien laatua kovin pahasti, mutta tässä olis pientä esimakua kamerasta. Itse tykkään aivan sikana tuosta kamerasta! :)

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Miksi kaikki pitää diagnosoida joksikin sairaudeksi? Muistatko kysyä mitä ystäviltäsi kuuluu?

En tiedä mikä mua vaivaa kun pitää aina miettiä mikä mulla on taas ongelmana kun mikään ei onnistu niinku pitäis.. Monesti katselen vaihtoehtoja jos vaikka olen masentunut, erityisherkkä, saanut vain traumoja lapsuudesta, tms. muuta shaibaa! Oon jopa miettinyt skitsofreniaa vaikka tiedän ettei sitä nyt ihan kuitenkaan ole, vähän dramatisoin välillä! Muutenkin eikö normaalilla ihmisellä olenkin oma persoona ja aina ei ole niin helppoa!
    Olen todella herkkä ihminen ja tuntuu että vaadin liikaa omalta rakkaaltani! Aina jokin on pielessä.. Pelkään paljon kaikenlaista, esim. sana kauhuelokuva saa jo mun sydämen pamppaamaan ulos rinnasta. Eläydyn muutenkin kaikkeen liian herkästi ja kerran olin jopa läpällä menossa mun leivänpaahtimen kanssa naimisiin kun olin niin onnellinen miten hyviä leivät voikaan olla, oikein sydämessä tuntui kun ajattelin miten ihanaa elämä voikin olla! No tässä olikin se hyvä puoli siitä, mutta kääntöpuolena taas väsyn todella herkästi enkä kestä pientäkään ilkeää kohtelua mua kohtaan kun alan jo itkemään. Olen niin puolustuskyvytön näissä tilanteissa.. Tunnen olevani ulkopuolella kaikesta enkä pysy uusien kavereiden perässä niin että minusta tulisi jollekkin ystävä. En osaa olla niin mielenkiintoinen tms. ja vaikka ujo en ole niin hiljainen kylläkin ja vähän "oudon" olemuksen omistan! Masennus todella herkästi ja tuntuu että saan vain kärsiä mun heikon olemuksen takia. Silloinkin kun puhuin koulun kuraattorille, kun tuntui että pakko edes jollekkin puhua, niin vähänajan päästä kun olin kipeänä sairaslomalla niin opettaja soittaa että olen niin masentunut että olisi parempi että mut erotetaan koulusta! Onneksi en todellakaan luovuttanut vaan puhuin opettajalle, vararehtorille yms yms asiasta melko vihaseen sävyyn jolloin sain tuloksia aikaan! Koulun johtoryhmä oli päättänyt että minua ei oteta tänä vuonna kouluun, mutta laitoin jatkoanomuksen koululle ja menin työharjoitteluun omalle alalle niin pitkäksi aikaa kun oli mahdollista. Viimepäivinä sain viestejä opettajalta ja vararehtorilta, että pääsen jatkamaan opintojani. Arvatkaa vaan mikä taakka putosi harteilta! Ärsyttää vaan todistella muille että kyllä minäkin osaan, ei muidenkaan tarvitse tehdä niin!
    Jotenki tuntuu vaan, että ihan sama mitä sanon tai teen niin kohta se on jo pilalla. En osaa taapertaa vain oman pääni kanssa, vaan kaipaan vierelleni rakasta jonka kanssa jakaa kaikki hyvä ja paha ja käpertyä sohvalle väsyttävän työpäivän/koulupäivän jälkeen. Kuitenkin olen jo uuvuttanut tuon ukon aivan loppuun.. Se menee liiallisuuksiin sillä en pärjää yhtään yksin, joka arjenkin asia pitää opettelemaan opetella! Itken ikävää enkä anna olla rauhassa. Tunnen olevani niin erilainen ihminen tuon miehen kanssa. Tämä ukko jopa on sanonut että ihan niinkuin tahallee teen näitä "metkuja" ja niinkuin kostaisin hänelle jostain kun näin taas tapahtui?! Tiedän että olen nainen ja käyttäydyn välillä vähän dramaattisesti pienten riitojen kanssa, mutta kun minulla on paha olla niin miksi ei kuunnella.. Ihan oikeasti kuin loppuun olen ajanut hänet pelkästään sillä, että pyydän häntä auttamaan kun on paha olla.. Lopuksi olen niin puhki että en jaksa kuin huutaa kun inhottaa miten kukaan ei halua olla puolella! Mut vaan sysättäisiin psykologille vaikka en koe tarvitsevani sellaista. Varsinkaan niitä nappeja mitä mun kuulemma täytyisi syödä?! Oikeasti, haluaako joku kuulla nuita juuri niinä hetkinä kun tuntuu että kuolee ahdistukseen? Miks ei vaan saisi purkaa paineet ja siitä sitten alkaa yhdessä rakentamaan suunnitelma B:tä? Rasittavaa!
    Mutta olen mielestäni ihan tavallinen ihminen. Erittäin herkkä ja kuin paljon mulla olis sydäntä annettavana kunhan vain siihen haluttaisiin tarttua! Tulen todella helposti väärinymmärretyksi, mutta koskaan en ole tarkoituksella halunnut satuttaa ketään, päin vastoin! Kaipaan ystäviä elämään ja rakkaudentäyteistä elämää, kuin myös enemmän voimaa tähän elämiseen. En vain jotenkin tule ymmärretyksi kovinkaan monen silmissä ja haluaisin pahoitella siitäkin vaikka syytä ei ole että miksi.. Siksi mua ärsyttää se, että miksi jokainen asia täytyy diagnosoida joksikin sairaudeksi? Olen sitten ilmeisesti yliherkkä ja muiden silmissä masentunut.. Eiköhän ennenvanhaankin olla pärjätty asenteella masennuksesta tai toisinsanoen elämän kiemuroista! Ymmärrän oikeasti tuon skitsofrenian yms. oikeat mielisairaudet, mutta sitä en että kun elämä menee vaikeaksi niin eikun nappeja naamaan ja elämä hymyilee! Jollekkin se voi auttaa jos tilanne on oikeasti masennus, mutta liian helposti asioita päätetään ja jos sairaalaan menet niin omistat vähintään sen masennuksen..
    En koe olevani elämään väsynyt, vaikka joissain vaiheissa tuntuu, että etten millään jaksa. Pidän itsestäni eikä teksti ole mitenkään "anteeksi olen olemassa" vuodatus. Silti ärsyttää miten ihmiset kohtelevat tällaisissa tilanteissa.. Onko oikeasti se pois omasta elämästä jos hetken edes jaksaa kuunnella. Mulle tämä oli täysi yllätys miten kaikki reagoivat. Oikeastaan sitä on hauska seurata. :D

Voisin jatkaa oikeesti tätä kirjoittamista koko päivän, enkä saa tätä pointtia mitenkään ulos täydellisesti.. Halusin vaan vähän herätellä ihmisten mieliä ja kunnioittaa ihmisiä sellaisena kuin ovat! Miksi ihmiset tuomitsee toiset noin helposti ja sysäävät toisten "riesaksi".. Ei sen niin pitäisi mennä.. Ja miksi ei vaan voi hyväksyä toista sellaisena kun on? Auttaa voi, mutta se että voivotellaan että oisit tehnyt toisin tai tee nyt näin ei auta oloa silloin kun tarvitsee kuuntelijaa...
    Ensi kerralla kun joku sanoo että on paha olla, niin se miten käyttäydyt voi vaikuttaa melko pitkälle. Muistakaa kysellä rakkailtanne/ystäviltänne mitä kuuluu! Pitää huolta toisista ja hyväksykää toinen sellaisena kun on :)

Ei mulla muuta, öitä pieni ja niin rakas lukijakuntani. ♥ Nauttikaa kaikin siemauksin elämästä, myös niistä pikkujutuista. Niin minäkin teen aina onnenkyyneliin saakka! Pusuja sinne. ♥