keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Okei okei myönnän, mutta kaveria ei jätetä <♥.♥>

Mä luin äsken eräästä blogista yhden tekstin ystävyydestä ja hieman ehkä havahduin ja tajusin, että hitto mulla on eräs ihana ystävä joka on jaksaa mua silti! Tunnen itseni "huonoksi" ystäväksi vaikka sisäisesti en olekkaan mikään pahantahtoinen ihminen. Erikoinen kylläkin olen. Haaveilija, joka aina elää omissa pikku haaveissaan, omissa pikku maailmoissaan., vaikea saada tähän maailmaan ja ihmisten ilmoille muualle kuin oman ukon kainaloon..

 MUTTA miten ihminen voi niin uppoutua omaan elämäänsä, että unohtaa kaverinsa ja sitten ihmetellään miksi kukaan ei ota yhteyttä. Noh, ehkäpä se johtuu juurikin siitä että MINÄ en ota heihin yhteyttä. Ja mitäkö minä olen tehnyt? Laiskotellut kotona ja miettinyt miksi kukaan ei "välitä". Itse olen odottanut että kaikki tulee valmiina pöytään. Itse olen mukavuuden haluisena touhunnut itsekseni kotona kaikenlaista turhaa ja kuluttanut miljoonia miljoonia tunteja musiikin kuunteluun ja ehkä myös siihen nukkumiseen. Yksin oleminen ei ole minulle ongelma, sillä rakastan sitä yli kaiken! Saa tehdä mitä vaan, saa olla rauhassa ja saa popittaa aivan täysillä kuulokkeilla niitä biisejä mistä ITSE tykkään ja tanssahdella mahdollisimman koomisesti niiden tahdissa vaikka kalsareissa jos huvittaa! Välillä vaan tuntuu, että olen liiankin hyvä siinä ja siksi pitääkin vähän tuulettua ihmistenilmoilla muutenkin kuin yksin shoppailulla tai ruoka-ostoksilla. Olen nimittäin huomannut, että olen erkaantunut minulle niin monesta tärkeästä ihmisestä vaikka tiedän sisimmissäni, että he ovat sellaisia ihmisiä joille voi milloin vain ilmoittaa että tavataanko. No olenko tavannut? No enpä oikeastaan.. jos toisella on omia menoja niin turhaannun että aikaa ei riitä hänellä joten antaa hänen itse ilmoitella jos edes kiinnostaa. Ei se niin mene, vaan sitä pitää itsekkin nähdä vaivaa asialle. Luultavasti siellä langan päässä kaveri ajattelee ihan samalla tavalla että joo ottakoot ite yhteyttä. Suomalaiset kun on vähän tämmösiä "epäsosiaalisia" juntturoita!

Vähän sinäänsä harmi kun itselle tulee tuossa suuri elämänmuutos ja suuntaan kohti Oulua ja uusia haasteita. Juuri kun lupasin kaverille ettei unohdeta toisia ja juuri kun muutenkin olen koulussani tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin niin enköhän itse mene eri paikkakunnalle :D Onneksi ei ole kuin se tunnin bussimatka että eiköhän sitä voi vähän(aika paljonkin) ruinuttaa kavereille, että kylään sieltä tai sitten itsekkin tänne tulla. Haikea mielihän tässä tulee kun koko elämänsä tässä köyköisessä, mutta kauniissa kaupungissa on tullut tallattua. Toisaalta ihan hyvä vaan vaihtaa maisemia! Menen siis työharjoitteluun ainakin puoleksi vuodeksi  kampaamoon jonka jälkeen ensi syksynä vielä näytöt niin eiköhän tässä olla valmista parturi-kampaajaa, jeij!

Ja mikähän postaus tämä olisi ilman pari iloista selfietä ja muita "turhamaisia" kuvia, eli täältä pesee!


eBaysta tilasin tosi ihanan pirteän paidan eikä ollut kalliskaan!


Tommonen mamman vauvva se on! :3

Pärsky raukka on kokenut kovia tuon koiran tultua taloon. Se on näköjään saanut turpaan ja sitä riuhdotaan kokoajan.. :(
Tähän loppuun vielä vähän infoa:

Ensinnäkin muutan Ouluun ens kuun alussa!

Toiseksi en ole unohtanut teitä! Olen tehnyt paljon videoita blogia/vlogia varten, mutta se  editointi on niin työlästä. Varsinkin kun mulla on se pelkkä hemmetin movie maker. (häpeää ja punastuu..) Se kaatuilee kokoajan. En jostain syystä muutenkaan saa tähän koneeseen ladattua mitään editointi ohjelmaa tai mitään muutakaan ohjelmaa..
Videoita on aivan sikana ja niitä pitäis yhdistellä ja kattoa oikeesti ne kaikki muka läpi, joten aikaa tämä vie ja olkaa kärsivällisiä. Viimeistään ennen muuttoa lupaan edes yhden videon saada youtubeen ja tänne blogiin asti!
Kolmanneksi kännykkä onkin suurimmaksi osaksi Orlandon kuvia, joten ei siitä sen enempää sitten. Tota vauvvaa on jo näkyny ihan tarpeeksi mun facebookissa, instassa ja täällä blogissa joten jos yrotäis vähän rajoittaa jo tätä intoilua. Mutta mutta kun se on mun vaavi enn kestä!

Hähää kerranki kirjotin ihan normaaliin aikaan tätä enkä keskellä yötä! Hyvää päivänjatkoa. Terveisin Miia. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti