lauantai 18. lokakuuta 2014

Kuin kaksi marjaa?

Hih mun piti mennä nukkumaan mutta tajusin jotain hauskaa! Mun veli toi taas Thaimaan tuliaisia ja sain semmosen laukun/repun. Tällä hetkellä otin kuitenki ne irrotettava repun rinkat pois, sillä siitä sai laukunkin. No se ei ollut se asia vaan se, että ihastelin mitä kaikkea helmiä ja nappeja mitä siitä laukusta löytyi. Tajusin sitä katsellessa että siinä oli jotain tuttua... MUN NAPPILAATIKKO, siellä on ihan samanlaisia nappeja, helmiä ja niittejäkin! Mulla on kadonnut osa napeista mutta suurin osa näytti just samalta. Harmi että oon itse tekemiin lahjoihin kiinnittänyt niitä nappeja aina kun Joulu tms. on ollut. Tykkään tehdä lahjat itse :)
Muistan kun tykkäsin nuorempana pyöriä kierrätyskeskuksessa. Ihastelin niitä nappeja aina! Sitten viimesillä hiluilla ostin kauneimmat napit tyyliin 15 senttiä yks viiden napin pinkka. Se oli ihanaa ja keräsin niitä joskus vain koska oli niin nättejä. Kuitenkin jossain vaiheessa päätin, että nyt mä käytän noi napit mun käsitöihin ennen ku ostan lisää. Siitä on muutamia vuosia aikaa. Voisin tosiaan nyt käydä ennen muuttoa siellä keräämässä ihania nappeja ihailtavaksi. Haaveena olisi ostaa joku nätti puinen iso laatikko jonka sitten täyttäisin mitä kauneimmilla napeilla! ♥ Niitähän tosiaan voi laukkuihin ja vaatteisiin hauskasti sekaisin laittaa.


Ihana fiilis tästä! Näin on hyvä alkaa nukkumaan. Hyvää yötä ♥

Ps. En tiedä miksi noihin ekoihin kuviin toi kuvanmuokkaus sovellus jätti noi valkoiset reunat, mutta ei anneta sen häiritä. Pistetään puhelinpostauksen piikkiin! :D

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Okei okei myönnän, mutta kaveria ei jätetä <♥.♥>

Mä luin äsken eräästä blogista yhden tekstin ystävyydestä ja hieman ehkä havahduin ja tajusin, että hitto mulla on eräs ihana ystävä joka on jaksaa mua silti! Tunnen itseni "huonoksi" ystäväksi vaikka sisäisesti en olekkaan mikään pahantahtoinen ihminen. Erikoinen kylläkin olen. Haaveilija, joka aina elää omissa pikku haaveissaan, omissa pikku maailmoissaan., vaikea saada tähän maailmaan ja ihmisten ilmoille muualle kuin oman ukon kainaloon..

 MUTTA miten ihminen voi niin uppoutua omaan elämäänsä, että unohtaa kaverinsa ja sitten ihmetellään miksi kukaan ei ota yhteyttä. Noh, ehkäpä se johtuu juurikin siitä että MINÄ en ota heihin yhteyttä. Ja mitäkö minä olen tehnyt? Laiskotellut kotona ja miettinyt miksi kukaan ei "välitä". Itse olen odottanut että kaikki tulee valmiina pöytään. Itse olen mukavuuden haluisena touhunnut itsekseni kotona kaikenlaista turhaa ja kuluttanut miljoonia miljoonia tunteja musiikin kuunteluun ja ehkä myös siihen nukkumiseen. Yksin oleminen ei ole minulle ongelma, sillä rakastan sitä yli kaiken! Saa tehdä mitä vaan, saa olla rauhassa ja saa popittaa aivan täysillä kuulokkeilla niitä biisejä mistä ITSE tykkään ja tanssahdella mahdollisimman koomisesti niiden tahdissa vaikka kalsareissa jos huvittaa! Välillä vaan tuntuu, että olen liiankin hyvä siinä ja siksi pitääkin vähän tuulettua ihmistenilmoilla muutenkin kuin yksin shoppailulla tai ruoka-ostoksilla. Olen nimittäin huomannut, että olen erkaantunut minulle niin monesta tärkeästä ihmisestä vaikka tiedän sisimmissäni, että he ovat sellaisia ihmisiä joille voi milloin vain ilmoittaa että tavataanko. No olenko tavannut? No enpä oikeastaan.. jos toisella on omia menoja niin turhaannun että aikaa ei riitä hänellä joten antaa hänen itse ilmoitella jos edes kiinnostaa. Ei se niin mene, vaan sitä pitää itsekkin nähdä vaivaa asialle. Luultavasti siellä langan päässä kaveri ajattelee ihan samalla tavalla että joo ottakoot ite yhteyttä. Suomalaiset kun on vähän tämmösiä "epäsosiaalisia" juntturoita!

Vähän sinäänsä harmi kun itselle tulee tuossa suuri elämänmuutos ja suuntaan kohti Oulua ja uusia haasteita. Juuri kun lupasin kaverille ettei unohdeta toisia ja juuri kun muutenkin olen koulussani tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin niin enköhän itse mene eri paikkakunnalle :D Onneksi ei ole kuin se tunnin bussimatka että eiköhän sitä voi vähän(aika paljonkin) ruinuttaa kavereille, että kylään sieltä tai sitten itsekkin tänne tulla. Haikea mielihän tässä tulee kun koko elämänsä tässä köyköisessä, mutta kauniissa kaupungissa on tullut tallattua. Toisaalta ihan hyvä vaan vaihtaa maisemia! Menen siis työharjoitteluun ainakin puoleksi vuodeksi  kampaamoon jonka jälkeen ensi syksynä vielä näytöt niin eiköhän tässä olla valmista parturi-kampaajaa, jeij!

Ja mikähän postaus tämä olisi ilman pari iloista selfietä ja muita "turhamaisia" kuvia, eli täältä pesee!


eBaysta tilasin tosi ihanan pirteän paidan eikä ollut kalliskaan!


Tommonen mamman vauvva se on! :3

Pärsky raukka on kokenut kovia tuon koiran tultua taloon. Se on näköjään saanut turpaan ja sitä riuhdotaan kokoajan.. :(
Tähän loppuun vielä vähän infoa:

Ensinnäkin muutan Ouluun ens kuun alussa!

Toiseksi en ole unohtanut teitä! Olen tehnyt paljon videoita blogia/vlogia varten, mutta se  editointi on niin työlästä. Varsinkin kun mulla on se pelkkä hemmetin movie maker. (häpeää ja punastuu..) Se kaatuilee kokoajan. En jostain syystä muutenkaan saa tähän koneeseen ladattua mitään editointi ohjelmaa tai mitään muutakaan ohjelmaa..
Videoita on aivan sikana ja niitä pitäis yhdistellä ja kattoa oikeesti ne kaikki muka läpi, joten aikaa tämä vie ja olkaa kärsivällisiä. Viimeistään ennen muuttoa lupaan edes yhden videon saada youtubeen ja tänne blogiin asti!
Kolmanneksi kännykkä onkin suurimmaksi osaksi Orlandon kuvia, joten ei siitä sen enempää sitten. Tota vauvvaa on jo näkyny ihan tarpeeksi mun facebookissa, instassa ja täällä blogissa joten jos yrotäis vähän rajoittaa jo tätä intoilua. Mutta mutta kun se on mun vaavi enn kestä!

Hähää kerranki kirjotin ihan normaaliin aikaan tätä enkä keskellä yötä! Hyvää päivänjatkoa. Terveisin Miia. :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Sydämen sulattaja ♥


Olet minun pieni kultani...


... olet minun kaikkeni ...


... olet jotain mitä en ikinä uskonut saavani..

Toit minulle seuraa ja elämää ympärilleni.
Toit minulle ilkikuriset temppusi ja terävät hampaasi, joilla vähän väliä yrität roikkua minussa.
Toit minulle sydämesi ja annoit rakkautesi minulle.
Sinä annat kaikkesi minulle, sinä elät minua varten!

Miten joku noin pieni voikaan olla noin hurmaava?
Miten se jaksaa aina riehua ja piristää päiviäni?
Näitä kysymyksiä pyörii päässäni kokoajan.

Minä lupaan pitää sinusta huolen.
Minä lupaan sinun perus tarpeidesi lisäksi antaa paljon rakkautta ja huolenpitoa.
Minä lupaan suojella sinua pahalta ja antaa kaikkeni vuoksesi, sillä niinhän sinäkin teet minulle!

Yli kuukausi sitten alkoi meidän yhteinen tie mitä me kuljetaan,
Yli kuukausi sitten luulin tietäväni mitä tuot mukanasi ja mitä tulet tarvitsemaan, mutta toitkin enemmän mitä osasin kuvitella.

En luovu sinusta ikinä!
- Orlando <3 -


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Faktoja minusta video!



Tässä vähän faktoja minusta videon muodossa olkaa hyvät!

Videossa esim. mun hoono eglanti/flunssa laulua ja laulan myös mun hauvavauvan kanssa laulamista. :)