tiistai 30. syyskuuta 2014

Kerro kulta milloin sinulla on aikaa?

Miten ihminen voikaan mennä niin tunteen mukana! Tuntuu, että kun on normaalista poikkeava fiilis niin runoSUOLI kukkii hehe.. jälkeenpäin tätä tekstiä lueskellessa tästä saa sellaisen vaikutelman, että mun ukko on tunteeton himo-opiskelija. No tota jälkimmäistä se ainakin on(vähän pakko, koska yliopisto), mutta on sillä nyt sen verran aikaa. Mutta kun kerta olen sitä oikukkaampaa sukupuolta ja ihmisenä herkimmästä päästä, tarvitsen enemmän aikaa toipumiseen jne. jne.. Oon esim. hyvä sössimään opiskelut poissaoloilla "masennuksen" takia.. se todettiin kyllä viime vuonna hyvinkin hui! :(

Tunteiden tukahduttaminen/"unohtaminen" on paskaa.. Ja se, että ei oikein ole ketään muuta kuin yksi ihminen jolle voi puhua (joka oikeasti ymmärtää) ja jolle toivoisi kaiken kertovani; hyvät ja huonot asiat. No mitä tapahtuu jos toisella ei ole aikaa puhua silloin kun siltä tuntuisi? Entä jos joutuu odottamaan ja odottamaan että asian saa kerrottua? Haluais vaan olla löhötä koko illan ja kertoa asian huolella eikä ohimennen. Itse en ainakaan halua vatvoa huolia 24/7. Se paha olo ehtii hetkellisesti mennä ja hyvä olo saa vallan. Ei silloin enää osaa huonoista asioista puhua. Ne tukahduttaa omaan mieleensä.. Mitä pidemmän päälle voisi tapahtua jos vaan ei toinen yksinkertaisesti ehdi. Koulussa, illalla ja viikonloppuna läksyjä jonka välissä jotain koulun rientaloita. Lomia vaan joululoma ja sillonkin pitää kaikki joulurumbat tehdä. Kesällä töissä pitkiä päiviä ja illalla väsyttää. Opiskelut jatkuu vielä vuosia ja kuunteluseuraa ei ole. Miten sitä ei löydy muka missään välissä? Toinen ei ole siinä kun tarvitsee ja itse epätoivoisesti asiat yrittää omalla tavallaan korjata vaikka tietää, että juuri sen takia halusi pyytää apua koska ei itse pärjää. Pelkkä olkapää riitäisi missä kyyneleet vuodattaisi, mutta ei siihenkään tunnu olevan aikaa.. Lopulta hyvä jos on aikaa edes viestiä pistää ja sisältö suppenee kokoajan. "Mitä kuuluu?/mitä oot tänään tehnyt?" Ja vastaukset on tylsiä. "Tiskasin tiskit, mitäs sä?" Tuntuu melko köyhältä jo nämä jutteluaiheet. Tää maailma on outo ilman huumorintajua ja asioista edes sen sekunnin irtautumista. Itse rakastan sitä kun on raatanut opintojen eteen ja käy edes sen vesilasillisen juomassa. Samalla voi miettiä muuta jotain kaunista :)
Ja silloin kun sen kallisarvoisen ajan saa facebookin ja kännykkämaailman jälkeen kokonaan itselle, miksi murehtia kun on vihdoin aikaa pusutella, halia ja todennäköisesti asiaa on vatvottu sen verran omassa päässä että mitä sitä enää njääh, asia on loppuunkäsitelty YKSIN!

Ei mulla yhtään mitään hätää ole. Pieniä elämän murheita, mutta olisi ne kiva jollekkin jakaa joka ymmärtäisi..

Tässä tämmönen liiallisuuksiin menevä miettimis "runo"/teksti milloin sitä aikaa olisi? Onko sitä kun sitä tarvitsee vai onko liian myöhäistä jälkeenpäin? :)


Kerro kulta kun sinulla on aikaa kuunnella!

Kerro kun koulupäiväsi loppuu ja silloinkin on läksyjen aika.
Kerro kun läksysi loppuvat ja silloinkin on jo nukkumaanmenoaika.
Kerro kun viikonloppu alkaa ja silloinkin on opiskelujesi rientalot ja/tai läksyt kotona odottamassa.

Kerro kun lomasi alkaa ja silloinkin on vain joululoma aikaa ja Joulurunbat stressaavat.
Kerro kun olet kesälomalla ja sillonkin olet töissä.
Kerro kun on työpäiväsi loppunut ja silloinkin on jo ilta/aikasin herätys, joten väsyttää.

Kerro kun valmistut ja silloinkin on valmistujais rumbat ja stressit.
Kerro kun talo on rakennettu ja silloinkin pitää kaikenmaailman sisustukset laittaa.

Kerro kun lapset syntyvät ja kasvavat,
Kerro kun olet eläkkeellä ja kerro kun lapsenlapset ovat kasvaneet.

Kerro minulle onko sinulla nyt aikaa?
Kerro minulle oliko valintani oikeat? Teinkö jotain väärin?

Kerro kulta missä olit? Onko liian nyt jo myöhäistä kuunnella? 

Oli vähän köykönen, mutta kirjoitinpa sen tänne silti! Eikö olekkin kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä! Hyvää yötä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti